Matti Pullin suunnittelemat veneet
Matti Pullin suunnittelemilla veneillä liikkuvat harrastajat, ovat saaneet oman facebook-ryhmän. Ryhmän tarkoituksena on koota veneilijät yhteen, olla tiedotuskanavana, sekä jakaa veneisiin liittyvää tietoutta MP-veneistä kiinnostuneille.
Ryhmään voi liittyä kaikki Matti Pullin veneitä harrastavat yksityiset henkilöt sekä yhteisöt tai ryhmät.
MP-veneet facebook-sivun osoite: https://www.facebook.com/groups/MPveneet
Vene piti nostaa ajoissa pois merestä, koska pilssi oli kastunut useasti pitki kautta, eikä oikein kunnnolla päässyt kuivumaan koko aikana. Pilssi oli kastunut pinnan yläpuolisten reittien kautta, joten vene kyllä pysyy pinnalla. Huojentavaa sinänsä.
Pilssin imurointikuvia on nähty pitkin kautta. Tämä pilssin imurointikuva muistuttaa ehkä parhaiten mennen kesän teemasta.
Kuivumisen kokonaistarpeen selvittämiseksi, tehtiin pari reikää, ja todettiin, että kovaa on
Kyse on kohdasta, jossa köli liittyy runkoon ja on altis kosteusongelmille
Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että ympärillä on avuliaita kanssa-harrastajia, jotka ovat jaksaneet osallistua harrastukseeni ihailtavalla pieteetillä.
Tässä veneen kosteusongelman kanssa onkin hyvä olla osaajia mukana, joiden kanssa ongelmia on helpompi ratkoa. Olen myös Facebookissa MP-veneiden ryhmässä, joten tukiverkostokin on osittain digitaalisoitu. #digidigi
Moottoritilan edessä on pilssi ollut vuosikausia enemmän ja vähemmän erilaisten nesteiden kanssa tekemisissä. Sisältä kun katsoo, niin siellä on ollut dieseliä, merivettä ja ties mitä liukkaria lillumassa.
Nyt tehtiin avanne moottorin eteen, jotta tämä alue saataisiin kuivaksi, ja jos tarvetta ilmenisi, vaihdettaisiin huonoksi menneet puuosat.
Puu oli kosteaa ja tuoksui Dieselille. Hyvä, että avattiin, saatiin kuivuminen hyvin käyntiin.
Poistettiin muovi pinnasta ja muutama märempi puinen viilu. Nyt vene saisi kuivua kesään saakka, jonka jälkeen katsotaan, kuinka tilanne on parantunut.
Veneen tyhjennys patjoista ja sen sellaisesta ei kestänyt kuin hetken. Kaksi miestä tyhjensi veneen aika nopeasti tavaroista. Kosteat purjeet kuivatettiin ja sitten jätettiin lämpimään.
Vene kaipasi suojaa sateelta, joten pojan kanssa rakennettiin sellainen pressusta ja alumiiniputkista. Tämä versio hyödyntää kaidetolppien jalkoja.
Veneen sisälle saatin sitten tälläinen kaaos aikaiseksi
Kaikki tarvittavat näppärästi käsien ulottuvilla. Samalla koneelle tehtiin glygoliajo ja ylimääräiset nesteet otettiin pois koneesta. Laitoin vähän WD40 sylinteriin ja suljin konehuoneen. Talvi voisi tulla sitten kun sopii.
Ennen lumen tuloa, ehdin vielä tehdä muutamia pieniä avauksia, jotka tulisi laittoon ennen kesän purjehduksia. Yksi oleellinen asia olisi potkurin vaihto. Nykyinen kone pyörii toisin päin kuin edellinen, joten uusi potkuri olisi etsinnässä.
Seuraavalle kaudelle on paljon uutta laitettavaa. Palataan kesällä juttuun, palelkaa kunnolla!
Veneily kelien suhteen olisi vielä ollut mahdollista, mutta West wind oli kastunut sisältä pitkin kautta, eikä pilssissä maannut vesi tehnyt hyvää puuveneen rakenteille. Aikainen nosto kuivumaan tuntui olevan paras ratkaisu tähän ongelmaan. Päätös kauden päättymisestä nyt, johtui siis veneen pilssin kastumisen takia. Sitä ennen, muutama asia piti yrittää saada mahdollismman pitkälle valmiiksi.
Mootoriasennus vire12 kanssa sujui juuri niin, kuin koko projekti muutenkin. Etenee, mutta vastustaa. Kauko-ohjaimen vanhat kaapelit eivät taipuneet oikein mitenkään nykyiseen tyhjään tilaan, ja vääntäminen oikeaan asentoon ei oikein tahtonut onnistua, joten niinpä jätin asennuksen tehtäväksi uusilla kaapeleilla. Talven jälkeen.
Moottorin käyttäminen kajuutasta on hankalaa, varsinkin, jos joudut nopeasti käynnistämään moottorin jonkin kiireisen tilanteen takia. Minulla oli aiemmassa veneessä käynnistys ja sammutus kajuutassa ”konehuoneen” edessä, ja kahdesti ainakin muistan, että olisi ollut kiire saada mylly käymään. Niistäkin selvittiin, mutta kuitenkin…
Nopeasti ajateltuna, käyttöpaneelin siirto kaksi metriä, ei ole iso asia. Työtä kuitenkin oli yllättävän paljon, kun paneelille pitää löytää paikka, tehdä kytkentäkotelolle paikka, johdottaa, kytkeä, mitata ja varmistella liitokset sekä muistaa, mitä tuli tehtyä.
Asennuksen totetuttaminen ei sinänsä ollut hankalaa, vaikka tilanpuute veneissä onkin koosta riippumatta aina läsnä. Ristikytkentäpiste sijaitsi nyt moottoritilan takaosassa.
Paneeli toimi hienosti, eikä mistään lähtenyt savu karkuun, kun käynnistin moottorin ja annoin käydä lämpimäksi. Latauskin näyttää ainakin ohjauspaneelin mukaan toimivan.
Päivä oli uskomattoman lämmin, varmaan loppukesän kuumimpia hellepäiviä. Näilä helteillä lämmöstä ei nauti muut, kuin lihakset ja luut.
Veneessäni ei ole kovin paljon elektroniikkaa eikä hirveästi sähköä käyttäviä vempaimia. Tähän ei tule laskettua läppäreitä tai kännyköitä, koska ne vain käyvät veneessä, eivätkä varsinaisesti ole veneen laitteita. Ne saa sähkön pääasiassa erilaisista ulostuloista.
Olen selvinnyt yhdellä akulla koko kesän, ja edellinen kausi meni kahdella akun lataamisella. Moottorin laturi oli silloin poissa pelistä, eikä ollut mielenkiintoa hankkia uutta.
Tuleville retkille olisi aikomus päivittää varauskapasiteetti isompaan luokkaan. Nykyinen yhden akun järjestelmä on ollut aivan riittävä omiin tarpeisiin, enkä ole kaivannut oikeastaan mitään sellaista, mitä ei jo ole.
Nyt kuitenkin, kun purjehdusmatkat ja veneessäoloajat pitenevät, niin voi olla, että jääkaappi, kiinteä radio sekä VHF kuluttuvat enemmän, kuin pieni akku jaksaa ylläpitää. Moottori jää vielä omaan piiriinsä, eikä oikeastaan liity mitenkään käyttöpuolen järjestelmiin.
Hankin järeämmän laturin, joka pystyy maasähkön avulla tuottamaan riittävästi virtaa.
Sähköä pitää pystyä tuottamaan myös verkon ulkopuiolella, joten jäljellejääneet vaihtoehdot ovat Aurinkokennot, tuuligeneraatori ja hydrogeneraattori.
Olen päätynyt lisäämään kennojen määrää ja harkinnassa on vielä tuuligeneraattori. Ongelma tuuligeneraattorin kanssa on kiinnitys ja estetiikka.
Sprayhood on uusittava. Malli on vanhan tyylin mukainen ja se sopii kyllä tähän veneeseen. Voisi olla mukava, jos saisi lisätukea alumiinikaarista, kuten nykyään näkyy olevan, mutta sitten taas, ulkonäkö vaihtuisi ehkä jopa liiaksi ja toisi ristiriitaa tyyliin.
Mallin voisi säilyttää samanlaisena, mutta ehkä ikkunapintaa saisi hiukan kasvattaa
Vene on sopusuhtainen tämän mallisen sääsuojan kanssa, joten uusi kyllä laitetaan samanmallisena.
Vene sai seistä moottorin sähköjen laiton jälkeen kuukauden päivät erilaisten menojen takia. Kävin myös mökkeilemässä ja sitten työasiat tulivatkin jo häiritsemään harrastusta.
Veneen nosto alkoi olla lähellä ja kävin irroittamassa puomin ja laitoin isopurjeen pussiin. Keräilin turhat pois veneestä ja valmistausuin muutenkin nostoa varten. Moottori käynnistyi ilman mitään ongelmia, olihan aurinkokenno pitänyt akun vireessä.
Veneen siirto nostopaikalle onnistui kahden miehen voimin vaivattomasti, koska kaukohallintalaitteiden puuttuessa, pyysin ystävääni Tuomasta auttamaan ajohommissa. Itse olin kajuutassa komentamassa moottoria ohjeistuksen mukaisesti.
Vire 12 on hyvin terhakka moottori ja ihmeen kevyesti liikuttaa tälläistä lähes 3500 kiloa painavaa venettä. 12HP riittää hyvin tälle veneelle.
Ajo nostopaikalle sujui ilman kommelluksia
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun venettä alettiin nostamaan kyytiin ja viedä talvipaikalle. Löysäilin rikiä aiemmin ja koitin saada kaikki valmiiksi jotta nostaminen sujuisi ongelmitta. Ensin nostettiin masto ja kuljetettiin se odottamaan edelleenkuljetusta
Tekemistä veneen nostossa on aika paljon, joten kolme miestä on parempi kuin kaksi
Masto nostettiin pystyssä ja kuljetettiin myös pystyssä
Masto ei paina paljoa nosturin nokassa
Suuria voimia ei pidä käyttää, vain ohjailevaa kättä, niin kaikki sujuu hyvin.
Puumasto ei paina paljon, mutta on yllättävän notkea. joten kuljettamisessa pitää olla tarkkana. Tässä lyhyt tilannekuvaus
Puumasto on tuettava, kuten kaikki muutkin mastot. Yllättävän notkea materiaali. Kestävä.
Nostimme West windin Sarvaston venesatamassa kuorma-auton kyytiin ja siirsimme veneen kirkkonummelle talvitelakointia varten. Nostaminen ja kuljetus tapahtui ammattilaisen toimesta. Kuljetusyritys Oy Rasmus Nordström Ab toimi veneen nostossa todella hyvin. Ei hermoiluja, ei kiire, ja kuljettaja jaksoi olla ystävällinen sekä jämpti. Kiitos !
Kuljetus itsessään sujui ilman mitään vaurioita. Vene oli tukevasti kiinni alustassa, ja liikkuminen liikenteessä saattoi sujua normaalin rytmin mukaisesti. .
Vene siirrettiin kirkkonummelle, jossa teline jo odotti saapuvaa kuormaa. Lyhyt video.
Kuljetus ja nosto omalle paikalleen onnistui hyvin. Vene tukevasti pukilla. Kiitos kaikille!
Veneessä on ollut kaikkea tehtävää ja oikeastaan on ollut hyvä, ettei ole ollut mahdollisuutta rakennella moottoria. Tämä hyvyys tulee siitä, että olen saanut laitettua veneelle oleellisempia asioita kuntoon, kuten esimerkiksi vuotavat läpiviennit sekä luukut.
Vire 12 on odottanut projektin etenemistä vesillelaskusta saakka. Koska Viren oma Bing – kaasutin ei jostain syystä pysynyt säädöissään, eikä ulkoinen pumppu myöskään saanut nostettua riittävästi paineita, päätin hankkia uuden kaasuttimen.
Tilasin siis ulkomailta kaasuttimen, joka on alunperin Vire 7:n kaasutin. Pienin muutoksin, tämä tillotsonin kaasutin voidaan asentaa myös Vire 12 moottoriin. Luonnehdin muutoksia lähinnä kosmeettisiksi, koska ainoa oikea muutos on tukkia irrallisen pumpun asennuspaikka ja siirtää pumpun kampikammion ulosotto vire 7:ä vastaavaksi.
Tulin aamulla postin kautta ja noudin mukaani kauan odottamaani lähetystä. Toimitus Englannista oli kiertänyt hyvän matkan ja vihdoinkin siis Suomessa. Jatkoin matkaani veneelle, jossa tuli nautittua ihan ensimmäiseksi hyvät kahvit. Aurinko lämmitti ja ilma oli muutenkin kaunis. Istuinkaukalossa oli kuuma.
Huomasin, että istuinlaatikosta vuotaa vettä sisälle, joten uutta saumaa reunoihin siis.
Kohta tiivistykset pääsisivät testiin, koska iltapäiväksi luvattu sade näytti saapuvan ajallaan. Kummallisia noi säätiedotukset. Ne on aina vääränlaisia.
Sadetta riitti seuraavallekin päivälle, joten päätin, että jään asentamaan testimielessä tietokoneelle navigointiohjelmia. Otin esille tablettiPC:n joka on ollut muutaman vuoden käyttämättä. Se on noin 10″ kokoinen, atom -prosessorilla varustettu Windows PC, jossa on kosketusnäyttö. Siihen liitin sarjaväylän avulla GPS:n ja TV-virittimen. ”oldschool”.
Tarkoitus olisi hyödyntää kyseistä viritelmää paikannuksessa ja matkasuunnittelussa purjehtiessa. Kokoonpano on aika kömpelö, joten voi olla mukavampi käyttää pelkästään vaikka iPadia tai vastaavaa laitetta. Pitää vielä miettiä.
Vire on hienosti toteutettu moottori. Melkein kaikki osat ovt helposti saatavilla ja kohtuullisen yksinkertaisia korjata tai vaihtaa. Kaasutin on näistä yksi helpoimmista.
Vanhan irroitus ja uuden paikalleenlaitto kesti varmaan 15 minuuttia. Homma alkoi näyttämään siltä, että tänään saataisiin vielä moottorista savut ajettua ulos.
Asennus eteni ihan mukavasti, mutta sitten alkoi tulla pieniä hidasteita matkaan. Olin ollut ostavinani oikean kokoisia letkukiristimiä ja kumiletkua, mutta käynnistysvaiheessa ja testin aikana alkoi kaasuttimen polttoaineen letkuliittimestä tiputella polttoainetta.
Näistä vastoinkäymisistä huolimatta, olimme siis saamassa vire 12 moottorin käyntikuntoon. Letkukiristimet ja uudet letkut kiinni, ja sitten käynnistelemään.
Niinkin yksinkertainen, kuin Vire onkin, niin siitäkin huolimatta saatiin kaasuttimen kanssa säätää ihan jonkin aikaa, ennen kuin moottori suostui käynnistymään. Moottori kävi hetken ja sammahti, siten hetken melkein pyöri, kuten pitää, kunnes sammui.
Sitten taas kierrokset olivat liian korkeat ja syöttöä kun lisäsi, niin tukehtui. Kone kuitenkin käynnistyi todella vaivattomasti, mikä on miellyttävä ominaisuus venemoottorille.
Kun vihdoin saimme asetukset kuten oppikirjassa on neuvottu, alkoi vire 12 moottori käydä kuten pitää. Ääni moottorissa on aivan omanlaisensa ja kopioimaton. Hieno tunne.
Tästä sitten seuraavaan asiaan, eli koneen kiinnitys sekä pakoletkun asennus.
Vettä oli kertynyt hiukan pilssiin eikä sadetta ole ollut sen vertaa, että vene olisi sisältä kastunut. Veneen moottorin käydessä, jostain tulee vettä sisälle, eikä sitä ahtaiden paikkojen takia oikein pystynyt tarkentamaan, että mistä.
Ensin epäilin vannasputkea, koska ympäristö on märkä. Sitten kun koneen käydessä pääsi katsomaan eri kulmasta, moottorin sivulta, niin vuoto paikantui vesipumpun sisäänottoon. Vesipumpun sisäänoton liitos vuotaa, vaikka on kahdella letkuliittimellä kiristetty. Nyt, kun olin saanut tungettua itseni lähelle vespumppua, näki, että vesiletkukin oli väärän kokoinen.
Tein uuden liitoksen, jossa supistajalta vaihdettiin vesiletku loppumatkalta halkaisijaltaan pienemmäksi. Saatiin vedenotto pitäväksi ja vesi menemään oikeaan paikkaan.
Vire 12 ei jostain syystä meinannut käynnistyä eikä käydä kunnolla. Oletin ongelman olevan vanhan tulpan syytä, koska aiemman säätämisen aikana oli moottori tussauttanut kuten joskus tulpan hajotessa käy. Sitä ei vain tahdo uskoa, ennen kuin sen uskoo..
Päätimme säätämisen jälkeen vaihtaa tulpan, ja kuten arvata saattaa, piti ruuvit palauttaa taas alkuarvoihin. Onneksi oli poika tullut mukaan laittopuuhiin, niin saatiin tämä vaihe nopeasti reilaan. Moottori alkoi käydä todella nätisti ja aivan kuten pitääkin.
Vire 12 kävi hienosti ja pakoletkun kiinnitys ilman erillistä vesilukkoa toimii. Vire käy nätisti
Seuraavaksi koneen johdottamista ja kaapelointia
Vene oli saatu uitettua Helsinkiin varsin mallikkaasti, kun ottaa huomioon ettei tänä vuonna ollut vielä purjehdittu eikä moottoria oltu saatu käymään luotettavasti. Moottorin käyntiongelma alkoikin olla aika rasittava, jolle pitäisi tehdä jotain.
Perimmäinen syy oli siinä, että kaasutin, joka vakiona on Vire 12 moottorissa, on herkempi säädöille, kuin se kaasutin, joka on vakiona Vre 7 ssä. Kohon säätäminen meriolosuhteissa on suoraan ..syvältä, eikä muutenkaan mitään helppoa minulle. Merimoottori pitää olla yksinkertainen.
Koitin ratkaista ongelmaa kaasutinta säätämällä ja pumppukalvoa vaihtamalla. En olisi arvannut, että heinäkuussa ei Suomesta saa Bing kaasuttimen pumppukalvoa, malli on 80-lukua. Aika monesta paikasta katselin ja tulin siihen tulokseen, että välttääkseni samankaltaisen ongelman jatkossa, minun olisi viisainta vaihtaa kaasutinmerkkiä.
Juttelin toimittajan kanssa, joka on muuten Englannissa, niin häneltä saisin kaasuttimen valmiiksi oikeilla asetuksilla ja säädöillä vire 12a tehtynä. Pienen harkinnan jälkeen tilasin kaasutinpaketin Englannista. Maksoi 229 euroa. Ajattelin, että se tulee yhtä nopeasti, kuin ennenkin, eli viikossa postiluukkuun ja päivässä koneeseen kiinni..
Vaan eipä tullut. Tilausta odottelin neljä viikkoa jonka aikana pääsin tekemään muita tärkeitä päivityksiä veneeseen, joita tässä käymme vähän läpi. Viime kesänä ja tänä keväänä todetut pienet pintavuodot olivat muuttuneet viime viikkoina reippaasti kasteleviksi vuodoiksi. Nämä vuodot, jotka jostain kumman syystä olivat eskaloituneet, pitivät sisätilat kosteana, sekä pilssin märkänä. Ei ollenkaan ideaali tilanne.
Koska moottorin päivittäminen ei edennyt kaasuttimen puuttumisen takia, niin päätin että korjaan vesivuodot vesirajan yläpuolelta. Korjailun ajattelin aloittaa etsimällä pahimmat vuotokohdat kannelta.
Pari päivää meni selvitellessä, että vuotoja onkin yllättävän monessa paikassa. Ilmeisimmät olivat tietenkin kaiteiden ruuviläpiviennit kannen läpi, vanttien rustiraudat kannen läpi sekä luukut ja ikkunat. Alkoi tuntua siltä, että ainoa paikka, mikä piti vettä, oli veneen pohja.
Tuomas, joka oli hinannut Arctikilla veneen satamaan, yritti lohdutella ja sanoi, ettei tämä ole katastrofi, se vaan näyttää siltä. Todisteeksi hän ojensi munulle luettavaksi kirjan Tapio Lehtisen seikkailuista kirjassa ”Yksin seitsemällä merellä”.
Joo, ei ole minulla asiat huonosti ollenkaan. Aika huonoa on ollut projektinhallinta tuossa keikassa, jos kaikki kirjoitettu pitää paikkansa.
Oma tilanteeni ei tietenkään ollut verrattavissa tuon mittakaavan ongelmiin, joten saatuani hiukan uutta perspektiiviä asiaan, päättävästi ryhdyin korjaamaan tilannetta.
Apuun tuli myös Lilli, joka sattui olemaan vapaa auttamaan vuotojen etsimisessä ja paikkojen tilkitsemisessä. Lillistä oli paljon apua, koska ruuvit ovat kannella ja ruuvin mutterit kajuutassa.
Kun reijät oli tiivistetty ja ruuveja laitettiin paikalleen, niin tässäkin oli useampi käsipari avuksi, tietenkin.
Aika monta vuotavaa pistettä löydettiin, ja kimpassa ne tilkittiin. Työ eteni välillä todella hitaasti hankalien asentojen ja kuuman kelin takia. Tuntui, että tehtiin töitä saunassa, vaikka oltiin veneen kannella ja veden päällä. Kesä näytti parhaita puoliansa.
Pieniä vuotokohtia korjaillessa, piti selvittää isompiankin vuotoja. Avuksi Tuli Tuomas, joka otti vesiletkun ja alkoi laskea vettä kajuutan katolle. Paljastui, että etuluukku ei ollut edes roisketiivis, vaan sitä kautta tuli vettä sisälle yhtä paljon, kuin ilman luukkua olevasta aukosta.
Istuinlaatikon luukut oli aiemmin tarkistettu, ja sieltä pääsee roiskevesi sisälle, koska varsinaista tiivistystä ei ole, on vain hyvin asettuvat luukut. Kulkuluukku, se päästi vettä paitsi raoista, niin myös huulloksen läpi, joka oli luukkutallin alla. Kiitos avusta, Löytyi piilovuodot joista vesi tuli kuin saavista kaataen.
Tämän testin jälkeen oli kyllä selvää, miksi pilssi oli märkä lähes jokaisen sateen jälkeen. Ei vesi itsessään ongelma ole, vaan se, että pilssi ei koskaan ehdi kuivua, ja on aina märkä.
Tämä johtaa monenlaisiin ongelmiin, joten vuodot on saatava selvitettyä ja sitten tukittua. Sanotaan, että purjevene vuotaa aina. Pitää paikkansa. Nyt kuitenkin puhutaan erilaisista vuodoista, kuin mitä tarkoitetaan sanonnassa.
imuroidessani pillsiä taas kuivaksi, huomasin mielenkiintoisen ilmiön pilssissä moottoritilan ja kajuutan jakavan alueen kohdalla.
Kun pompin pilssin keskipuun päällä, niin huomasin pientä väreilevää liikettä vedessä ja havahduin ajatukseen, että tässä on pieni ongelman alku. Alue oli pieni, mutta tästä voisi tulla hankala sellainen, jos ei toimeen ryhdytä asian varmistamiseksi.
Keskipuu on tästä kohtaa hiukan irti, ainakin osittain, ja siksi tekee pientä liikettä painon alla. Voi olla, että pilssi edellä kuvattujen syiden takia on ollut liian märkä jonain syksynä, ja kosteus on jäätynyt materiaalin sisällä irrottaen liimaukset sekä muut kiinitykset paikaltaan. Asia oli nyt tiedossa, merkitty ylös ja otettu korjausohjelman piiriin.
Siirtelin ajankulukseni ohjausvipuja konehuoneessa ja kokeilin erilaisia variaatioita, kuinka saisin kytkimen ja kaasuttimen vaijerit asetettua siten, että ne kulkevat oikein paikalleen ja niin, että toimivat. Ei kovin hyvin, huomasin.
Tästä saattaisi muodostua uusi pieni harmi, joka pitäisi selvittää ennen koeajoja.
Kaasuttimesta ei vieläkään kuulunut mitään, joten soitin lähettäjälle. Keskustelimme asiasta ja sain tiedon, että kaasutin oli matkustanut jostain syystä Puolaan välivarastoon, josta se kuulemma ohjattaisiin kohti skandinaviaa. Mielenkiintoiset ovat Postin reitit tänäpäivänä. Kai se tuollainen siirtely kannattaa.
Veneen kajuutan ikkunat olivat alkaneet vuotaa vettä saumoista, ja olivat perusteellisen tiivistämisen tarpeessa. Edellinen omistaja on nähnyt valtavasti vaivaa saadakseen ne tiiviiksi ja ovat ne hyvin kestäneetkin. Ikkuna-aukkoon on tehty huullos, jonka saa tiivistettyä niin, että vesi ei pääse sisätilaan. Kunnes. . Aika kuluttaa, ja niin tässäkin tapauksessa.
Ikkunasta täytyi ensin irroittaa rikoontuneet sivulistat ja siten ikkuna liimauksistaan. Huullokseen jäi tiivistemassaa tai liimaa, joka myös täytyi kaapia pois. Sitä ei ole paljon, mutta massa on tiukassa ja vaikeuttaa uuden tiivistyksen onnistumista, jos sitä jää sinne uuden liimauksen alle.
Irroittelu oli aluksi aika helppoa, mutta muuttui sitten työläämmäksi, kun kaapiminen pienellä alueella kävi käsi- ja sormi- voimille.
Ensimmäinen ikkuna tehtiin yhdessä pojan kanssa, jonka olin saanut lahjottua ja kiristettyä mukaan talkoisiin.
Apu olikin arvokasta, koska työ neuvoi vielä tekijää, eikä oikein tahtonut kunnolla edetä. Harjoittelimme ensimmäisen ikkunan paikalleen, ja hyvin se siinä pysyikin. Ei vuoda. Viimeistelyä täytyy vielä hiukan tehdä, että siitä tulee hyvä.
Toinen ikkuna irtosi jo helpommin, vaikka oli kiinni paljon paremmn kuin edellinen ikkuna. Tässä oli selvästi oppimisen merkkejä ilmassa. Kaavin huulloksesta pois kaikki ylimääräisen ja irroittelin koristenaulat, jotta pinta olisi mahdollsimman hyvä tartunnalle.
Tämä liima on hyvin vahvaa ja oikealla tavalla elastista, joten ikkunoiden pitäisi kyllä pysyä hyvin paikallaan ja tiiviinä. Samaa massaa käyetään WC istuimien liimaamisessa, eikä siihen tarvita muita kiinnitystapoja.
Tällä liimauksella saattaa ikkunat kestää taas jonkin aikaa paikallaan. UV -valokaan ei nakerra tätä ainetta.
Sade tuli sopivasti mittaamaan tekijän onnistumista, ja korjatut ikkunat ei vuotaneet. Tämä on pelkästään positiivista.
Pilssissä oli kuitenkin taas vettä, enkä sitä siellä oikein jaksanut katsella. Imuroin pilssin taas kuivaksi, ja päätin, että nyt korjataan luukku, koska tästä tuli vettä eniten ja helpoiten sisälle.
Luukkutalli oli aika tiukasti ruuveilla kiinni, mikä on tietenkin positiivinen asia. Irroitus kesti aikansa, kymmenen pitkää ruuvia ei nopeasti aukea käsipelin.
Luukkutallin irroituksen jälkeen täytyi alue ensin imuroida ja siten pestä. sain tehdä luukun kanssa vähän aikaa töitä, ennen kuin sain vinkkiä, kuinka kiskon irroittaminen helpottaa luukun paikaltaan nostamista.
Kyllä kaikelle työlle on niksinsä. Vikakin löytyi, kun näkyvyys parani. Luukun sormilaipio oli mennyt ilmeiseti kosteuden ja pakkasen vaikutusesta rikki.
Puu oli lohjennut irti ja isoista raoista pääsi vesi valahtamaan suoraan luukun päälle ja raoista siten sisätiloihin.
Mottorin kotelon kohdalla, hiukan sivussa oli pilssilevyissä on jälki, johon vesi oli tiputellut ilmeisen hyvän aikaa jo vettä. Se jälki näkyy muutamaa kuvaa aiemmin tummana laikkuna. Tämä myös vahvisti havainnollisesti, miksi juuri siinä kohtaa keskipuu oli irtoamassa paikaltaan.
Sain konkreettisesti huomata, kuinka veneen korjailu kannattaa. Laittelin liimaten samalla massalla luukun listan paikalleen, kuin mitä käytin veneen ikkunoissa.
Kyseessä on joustava ja vahva liima, joka kestää kauankin vahvana, eikä luultavasti vuoda ainakaan korjatusta kohdasta. Sauma on kirkkaan valkoinen, joten korjauksen kohta näkyy hyvin, eikä jää piiloon kenenkään huomaamattomiin.
Levitän massan tiivisti ja myöhemmin mietin, kuinka hävittää enimmät jäljet. Luukun tiivistys meni hyvin, ja jälkeenpäin onkin huomattu, että korjaus kannatti. Palkitsevaa
Täytyy muistaa hankkia uusia messinkiruuveja, koska luukkutallin kiskoista puuttuu pari ja osasta pito on aika heikolla. Yhteneväisyyden takia, ne täytyy korjata keskenään saman näköisilä ruuvella.
Välipäivänä satoi, joten en mennyt tekemään asennustöitä veneeseen. Olin kotona ja mallailin sprayhoodia ja mittailn sen kulmia ja ulkonäköä. Sateiden jälkeen tulin taas veneelle, ja ihmettelin, miksi pilssissä on jälleen vettä.
Tarkistin sivuikkunat, ja ne eivät olleet vuotaneet. Tarkistin vanttien kiinitykset, eivätkä nekään olleet vuotaneet. Yhden kaidetolpan ruuvit oli vuotanut, mutta ei niin paljon, että pilssi olisi kunnolla märkä.
Sitten huomasin että olin koittanut estellä veden valumista keulaluukun saumoista niin, että olin tiivistänyt tasapintoja ja olettanut että tämä riittää. Harvinaisen väärä olettamus.
Avasin keulaluukun ja ymmärsin, että se ei pidä vettä kuin sen verran, ettei suoraan sada sisälle. Ruuvien kannat, liitokset, saumat, tiivisteet ja luukun ympäristö vuotaa vettä sisälle kuin joka paikkaan olisi tehty vesikanavia josta vesi valuu sisälle keskelle keulahyttiä. Ärsyttävää.
Keulaluukun osien irrottaminen ja kasaan liimaaminen sekä takaisinlaitto olisi yhden päivän homma. Aloitin aamusta irroittelemaan osia toisitaan, kaapimaan vanhoja tiivisteitä ja irroittelemaan massoja irti pinnoista.
Työasento oli onneksi kohtuullisen helppo, koska sain istualtani työskennellä ja isot pinnat tekivät työstä sujuvaa. Luukku meni melko heiveröiseksi, kun ristikko oli poistettu.
Käytin jälleen tuttua liimausmassaa, koska sen tiivistysominaisuudet olivat erittäin hyvät ja pito limaukselle aivan loistava. Ainoa heikkous oli valkoinen väri, muuta sen silmät kestää.
Annoin liimauksen sitkostua ja aloin ruuvaamaan osia paikalleen. Massa pursui sitä mukaa reunoista ylitse, kun sain ruuveja tiukemmalle. Olin suojannut sellaiset paikat paperiteipillä, missä massa ei saisi jättää jälkiä ja olin aika tyytyväinen työhön, kun kaikki ruuvit olivat paikallaan.
Luukku tuntui tosi jämäkältä, napakalta ja melkein kuin uudelta. Annoin saumojen vielä kuivahtaa, jonka jälkeen aloitin ylimääräisten aineiden poistamisen.
Otin avukseni perinteisen puukon, koska siinä terä oli sopivassa kulmassa, kun irroittelin massaa pinnoilta. Muovipinnalle minulla oli sellainen teippilasta, joka ohuen terän avulla poisti aika hyvin ylimääräisen töhnän.
Kun liimaus oli kuvunut ja enimmät pinnat siistitty, luukku näytti muutaman metrin päästä todella hyvältä. Ryhdikäs ja siisti, vettä pitävä keulaluukku on mukava asia.
Nyt West windissäkin oli sellainen. Aivan mahtava juttu.
MP-veneet 